Kuljettajan digitalisoituminen

Suoritin omasta sotilaspalveluksestani kuusi kuukautta Satakunnan lennostossa sotilaskuljettajana 90-luvun lopulla, Vuoresvuoren lentovarikolla. Palveluspaikkana silloinen varikko oli poikkeuksellinen, sillä meitä varusmiehiä oli koko alueella vain neljä – muut olivat joko töissä olevia siviilejä tai ammattisotilaita.

Silloin elettiin vahvaa digitalisaation aikaa. Taivaalla ärjyivät vielä uutuuttaan ”kimmeltävät” F-18 Hornetit ja polttoainetankkauksia ei tarvinnut enää kirjoittaa kuulakärkikynällä auton ajopäiväkirjaan. Homma hoidettiin ripustamalla autonavaimessa roikkuva tägi lukijaan kiinni, joka puolestaan avasi polttoainepumpun ja tankkauksen jälkeen kirjasi järjestelmään tankkauksen litramäärän ja auton rekisteritiedot. Ja takin taskussa oli matkapuhelin mallia Nokia 1610.
Voi pojat, mikä orastavan digitalisaation voimien pullistus!

Työelämän aloitin vuonna 1998, heti palveluksen jälkeen. Lähettipirkka Oy:n palvelukseen kuului tuohon aikaan noin 30 kuljettajaa. Oma työni tuli käsittämään DHL:n alihankinta-ajoa ja sitä tehtiin suoraan Pirkkalan lentokentän vanhasta terminaalista käsin, joka oli muutettu rahtiterminaaliksi.
DHL lensi päivittäin Kööpenhaminasta suoran lennon Pirkkalaan ja sieltä sitten jaettiin pikalähetyksiä aina Vaasan aluetta myöten. Oli jännittävää aikaa olla mukana kansainvälisessä työyhteisössä, jossa DHL:n myyjät olivat kuin jotain suurempaa, aina puku päällä ja pihassa milloin millainenkin työsuhdeauto. Luonnollisestikaan en halunnut olla yhtään huonompi, vaan halusin tehdä työni siten, kuten DHL:n sloganikin vaati: “we keep our promises”.

Tuolloin todellinen digitalisaatio oli vain unelma. DHL oli satsannut huomattavia summia siihen, että saimme viivakoodia lukemalla skannattua keikat jakolistalle ja toimituksen yhteydessä merkittyä laitteen muistiin toimitusajankohdan ja vastaanottajan nimen. Hieman myöhemmin mukaan tuli myös etäyhteys! Nyt ei enää tarvinnut odottaa työpäivän päättymistä ja laitteen muistin tyhjentämistä telakka-aseman kautta, vaan dataa päästiin siirtämään Sagem-nimisen kännykän datasiirron avulla. Aina kun siis datayhteys tai kännykkä toimi, eli ei kovin usein.

Vaikka tuolloin otettiin varovaisia askeleita globaalia digitalisaatiota kohti, oltiin vielä kaukana nykyhetkestä. Kuljettajalta kuitenkin vaadittiin jo muutakin, kuin vain kykyä ajaa autoa ja nostaa paketteja kyytiin tai kyydistä. DHL:n kansainvälinen ilmapiiri näkyi ihan perusautonkuljettajankin arjessa jo siten, että kaikki työhön liittyvät ohjeet, liput ja laput, olivat englanniksi. Lähetysten vastaanottajina tai lähettäjinä saattoi olla ulkomaalaisia, jotka olivat Suomessa hiljalleen vahvaan nousukauteensa kiihdyttävän Nokian palveluksessa.

Kuljettajalta siis vaadittiin silloisen huippudigitalisaation sisäistämistä, mutta myös kykyä palvella asiakkaita vaikkapa englanniksi. Jo pelkästään se, että vaihtaa puhekielensä englantiin kesken työpäivän, joskus useitakin kertoja, oli monelle niin iso kynnys, että työnteko DHL:n kaltaisessa kansainvälisessä organisaatiossa ei ollut mahdollista. En ihmettele, sillä minullekaan se ei aina ollut helppoa.

Lähettipirkan kuljettajat ja henkilökunta tuntuivat kuitenkin olevan niin joustavia, että näistä asioista ei juurikaan nousut ongelmia. Riveissä oli monia, jotka hädin tuskin puhuivat edes sitä paljon puhuttua ralli-englantia, mutta siitä huolimatta selvisivät asiakaspalvelutilanteista erittäin kiitettävästi. Tämä perustui kovaan työmoraaliin ja työyhteisön asettamiin raameihin. Mitään, mikä liittyi kuljettajan toimittamaan asiakaspalveluun, ei tarvinnut kuljettajille pakottaa. Oli itsestään selvää, että sanotaan huomenta, kiitos ja näkemiin. Ja katsotaan silmiin. Ovat kuulemma niitä paljon puhuttuja käytöstapoja.

Vaikka aika on mennyt liiankin nopeasti eteenpäin ja olen huomannut, että peilistä ei enää katso se elastinen ja hurmaava nuorukainen, ja että nykyään ajojärjestelyä ei enää tehdä PC 386:lla, yksi asia kuitenkin on ja pysyy, vaikka digitalisaatio paljon parempaan jo pystyykin: nimittäin kyky palvella asiakasta.

”Ammattitaitoinen ja korkean työmoraalin omaava kuljettaja pystyy sopeutumaan alansa muutoksiin hyvin nopeasti. Hän pystyy konkretisoimaan itselleen sen, miksi ammattipätevyyden ylläpitäminen on tärkeää ja miksi on siirrytty pahvisista piirturinkiekoista digitaaliseen.” 

Ammattitaitoinen ja korkean työmoraalin omaava kuljettaja pystyy sopeutumaan alansa muutoksiin hyvin nopeasti. Hän pystyy konkretisoimaan itselleen sen, miksi ammattipätevyyden ylläpitäminen on tärkeää ja miksi on siirrytty pahvisista piirturinkiekoista digitaaliseen. Hän ymmärtää sen, että auton kyljessä tai ovessa olevat yrityksen mainokset ovat kuin käyntikortteja, joita hän sirottelee ajamallaan reitillä muille ihmisille luettavaksi. Samalla hän luonnollisesti huolehtii siitä, että ei tee mitään edesvastuutonta ja madalla kansalaisen halua ottaa yhteyttä edustamaansa yritykseen. Nykyisin on aika helppoa tarkistaa, missä auto liikkuu ja millä nopeudella se kulkee – eli onko ohjaamossa omat vai ‘vatasen’ jalat.

Minulla on valtavasti lukkarinrakkautta kuljettamista kohtaan. Ymmärrän sen aamuauringon hetken siellä maaseudulla, kun ketään ei näy missään ja nurmessa on vielä kaste yön jäljiltä. Ja kun olet pysähtynyt bussipysäkille juomaan kupillisen kahvia samalla, kun ikkunasta juttelet mukavia tien toisella puolella laiduntavalle Mansikille ja Äkämökölle. Ymmärrän sen tunteen, kun kuulet, kuinka veturin turbo viheltää ja koet suunnatonta ylpeyttä omasta ammattiosaamisestasi samalla, kun Kari Tapion samettinen ääni täyttää kabiinin.

Näiden sanojen jälkeen toivonkin, että jos et vielä tähän mennessä ole vielä lämmennyt digitalisaation mahdollisuuksille osana nykyaikaisen kuljettajan työpäivää, niin toivon, että viimeistään nyt ottaisit niitä askeleita sen suuntaan. Digitalisaatio tulee mahdollistamaan valtavan määrän erilaisia asioita, jotka helpottavat, keventävät ja erityisesti mahdollistavat nykyaikaisen kuljettajan ammatillisen taidon nousun seuraavalle tasolle. On kuitenkin yksi asia, johon digitalisaatio ei pysty nyt ja tuskin koskaan täysin pystyykään: käytöstavat ihmisten välisessä kohtaamisessa on se, jossa tekoäly jää kakkoseksi. Ja siinä, arvoisa kuljettaja, mitataan sinun kykysi toimia ammattikuljettajana. Ihan joka ikinen päivä.

Turvallisia kilometrejä, pidetään Suomen pyörät pyörimässä!

”Kirjoittaja työskentelee kuljetusalan toiminnaohjausjärjestelmien (ERP) parissa eSend Finland Oy:ssä. Artikkeli on julkaistu myös osoitteessa https://www.esend.fi/blogi”