Pitääkö olla pikkasen pläski?

Aloitetaanpa kahdella asialla.

Asia numero yksi on luku: 3,9%
Asia numero kaksi on tässä:
”Ravitsemusneuvonnan tavoitteena on edistää ammattikuljettajan työvireyttä ja ehkäistä lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymistä. Tavoitteena on, että kuljettajat syövät säännöllisesti terveellistä ja monipuolista ruokaa”.

Ensimmäinen asia, eli tuo prosenttiluku kertoo sen, kuinka paljon kuljettajien osuus Suomen kokonaistyövoimasta. Toinen asia on kopioitu suoraan THL:n verkkosivuilta ja löytyy otsikon ”MAANTIELIIKENTEEN TYÖTERVEYSHUOLTO”-alta.

Haluan hetken puhua kuljettajia vaivaavasta, vakavasta ongelmasta, nimittäin lihavuudesta. Ennen kun kuitenkaan sukellan asiaan tarkemmin, niin sanottakoon, että minutkin on pitkään punnittu jossain muualla kuin neuvolassa painon kivutessa kolmeen numeroon ennen pilkkua. Eikä kyse muuten ole rasvaa painavammasta lihasmassasta, vaan nimenomaan rasvasolujen lähes hallitsemattomasta kasvusta.
Valintoja, erittäin huonoja sellaisia.
Tiedän pitkästä kokemuksesta, että kuljettajan on vaikeaa noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja, ja ehkäpä vielä vaikeampaa huolehtia siitä, että ravinto olisi terveellistä.
Työajat ovat mitä on, ja tauon pystyy pitämään siinä, kun kävelee lastauksen jälkeen auton hyttiin istumaan ja suuntaa kohti seuraavaa paikkaa. Kaikki sen 30 sekuntia.
Toki karrikoin nyt rankasti jo pelkästään lakisääteisten ajo-, työ-, ja lepoaikojen kustannuksella, vinhaa perää ajatuksessani kuitenkin on.
Vai onko sittenkään. Ainakaan siinä mitä tulee siihen, että on joka päivä helpompi tuudittautua ajatukseen: ”Mä tänään vaan nopeesti tuon rasvakaapelin vedän tässä ajaessa. Huomenna sitten jotain terveellistä”.
Ongelma on, että sen huomisenkin työpäivän puitteissa on helppo tehdä sama valinta uudelleen. Nopeaa, yksinkertaista ja mukamas ravitsevaa kun hyörymakkarassa on kuulemma nykyään enemmän jauhoja kuin lihaa.
Näin ne vitsikkäät tuolla kentällä väittää.
Sitten kun koettaa vapaapäivät, niin voi palkita hieman itseään raskaan työviikon jälkeen ottamalla kyytipojaksi puolikkaan tai täyden kopan olutta.
Vieläkö jatkan tätä kuljettajamaailman gourmet herkkujen kuvailua, vai siirrytäänkö miettimään kuinka kuljettajat jaksaisivat paremmin?

Myönnän edelleen, että hyvän ja terveellisen ravinnon hankkiminen ja syöminen kuljettajan työpäivän, tai yön, aikana on haasteellista. Vaakakuppiin ja näiden valintojen painoksi pitää kuitenkin laittaa vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. On melko lailla selvää, että jos työssä ravinto koostuu vain ja ainoastaan erittäin rasvaisesta ja hiilihydraattipitoisesta ruuasta, alkaa keho jossain kohtaa oirehtia ja prakaamaan.
En todellakaan ole mikään ravintoekspertti, enkä puhu nyt sinulle niiden moneen kertaan kuultujen oppien mukaan. Toivon, että uskot kun sanon: Minä voin katsoa itseäni peilistä ja puhua sinulle puhtaasta kokemuksesta. Tai pikemminkin epäpuhtaasta kokemuksesta transrasvan ollessa vahvasti elämässäni mukana. Liiankin kanssa. Ne kuljettajat, jotka kärsivät edes hiljaisesti mielessään omasta ylipainostaan ja muista terveydellisistä ongelmista, ovat avun tarpeessa. Vaikka eivät sitä myönnäkään. Pääsääntöisesti kyseessähän on, stereotyyppisesti ajateltuna, suomalainen mies, joka ei puhu eikä pussaa. Sellainen äijä, joka ei pupujen ruokaa syö. Miksi se stereotyyppinen ajattelu sitten on näin?
Miksi aina lähdetään siitä liikkeelle, että horisontaalisesti haasteellinen mies olisi henkilönä jotenkin huonompi, koska hän on vuosien ajan joutunut syömään sitä mitä on milloinkin ollut saatavilla. Joko sellofaaniin pakattua lauantaimakkara leipää tai sitä jo mainittua hyörymakkaraa.
Kyse mielestäni on siitä, että tieto on puuttunut. Nyt kun lääkärit ovat pystyneet osoittamaan selkeitä yhtäläisyyksiä liikalihavuuden ja sitä kautta tulevien terveysriskien kanssa, on tietenkin tietoisuuskin kasvanut.
Tämä ei kuitenkaan riitä, kun ajatellaan tuota 3,9% lukua. Kaikki tuosta porukasta ei tietenkään ole ylipainoisia, se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat sen terveempiä tai työkykyisempiä. Verenpainetauti on myös näin ”laihojen lihavien” ongelma.
Ongelma, joka pidetään kehossa aktiivisena tupakalla, huonolla ruualla ja vähäisellä liikunnalla.
En pysty suoraan sanomaan kuinka paljon tuosta 3,9 prosentista oikeasti kärsii puhutuista ongelmista, uskallan kuitenkin (hihasta vetämällä tosin) arvioida, että lukema kipuaa yli 20 prosentin.

Vaikka tuo lukema olisi ”vain” 5-10 prosentin välissä, on lihavuuden, korkean verenpaineen tai 2 tyypin diabeteksen kautta ongelma aivan valtava ja suuri riski niin työllistäville yrityksille, yhteiskunnalle, ja tietenkin kuljettajille itselleen!

Yksi ratkaisu

Ainut ratkaisu kuljettajien terveyden kohentamiseen on karsia arjesta pois ne asiat, jotka sen estävät. Mille sitten voimme jotain yksilö, perhe, yhteisö tai yritystasolla tehdä?
Ensimmäinen ja aivan selkeä askel on hyväksyä, että ongelma on olemassa.
Haastankin kaikki ne kuljettajat, jotka ovat ylipainoisia, kärsivät korkeasta verenpaineesta tai sairastavat 2 tyypin diabetesta käymään peilin edessä alasti.
Tämä ei ole mikään vitsi, joten älä asennoidu siihen siten, että nostat henkiset muurisi ylös ja kuittaat koko homman leikiksi sanomalla esimerkiksi:
toiset tykkää muhkummasta! Nyt on kyse sinun terveydestäsi!
Katso hetki itseäsi peilistä ja mieti, näytätkö nyt sellaiselta kuin itse haluat näyttää?!
En yritä hyväksyttää sinua muilla, koska maailmassa on noin 7 miljardia mielipidettä sinusta, yritän hyväksyttää sinut sinulla itselläsi.
Jos koet, että homma on hallussa ja hyvältä näyttää, eikä rasvakaapeli menetä asemaansa ruokaympyrässäsi vielä pitkään aikaan, homma on sillä selvä.
Toivotan sinulle turvallisia kilometrejä niin työelämän tehtävissä kuin vapaa-aikasi touhuissa.
Jos kuitenkin on niin, että kaikki ei näytä hyvältä, ja olisi kiva nähdä varpaatkin, on matkasi juuri alkamassa, eikä se ole edes kovin vaikeaa.
Tärkeää on, että tunnistat itsessäsi muutaman asian.
Ensinnäkin, tarvitset mikro onnistumisia. Näitä voit saavuttaa päivien aikana lukuisia kappaleita ja kannattaa jopa pitää hieman kirjaa siitä minkälaisia ne ovat olleet.
Nämä eivät ole sellaisia onnistumisia, joita voi vertailla esson baarissa muiden kanssa, koska rehellisesti sanottuna; siitä pöydästä löytyy aina se ääliö joka yrittää ylittää omat saavutuksesi omillaan. Kumman eteen teet siis töitä. Itsesi vai ääliö kaverisi?

Muutamia esimerkkejä mikro-onnistumisista voisi olla näinkin yksinkertaiset asiat:
Heräsin aamulla ja nousin sängystä ylös. Aika helppo asia, älä kuitenkaan vähättele sen tärkeyttä päiväsi kulussa. Syvyyttä tuolle onnistumiselle tuo esimerkiksi se, että heräät kerrankin virkeänä koska menit hyvissä ajoin nukkumaan. Toinen mikro-onnistuminen sekin!
Jos tupakoit, jätä edes yksi rööki per päivä polttamatta. Onnistuminen!
Jonain toisena päivänä, kun olet jatkanut riittävän pitkälle, jätä kaksi röökiä per päivä pois. Jälleen uusi mikro-onnistuminen!
Sama niiden rasvaisten ruokien kanssa. Kun viimeksi lappasit lautasen aivan täyteen, jätä yksi kauhallinen pois. Toisena päivänä, kolmen perunan sijaan, ota kaksi ja lisää salaatin määrää. Kolmantena päivänä voisit pohtia haluatko uuden mikro-onnistumisen ottamalla hieman vähemmän sitä salaatinkastiketta.
Nämä ovat vain ehdotuksia, olet varmasti sen verran älykäs ihminen, että ymmärrät itse mikä on terveellistä ja mikä ei.
Missään nimessä et voi jättää kesken elämästä nauttimista, sitä sinun pitää tehdä!
Älä kuitenkaan tee sitä oman terveytesi kustannuksella, se ei vain oikeasti kannata vaikka ”kallis kasvattaa, kaunis katsella”-lause on itselläkin ollut käytössä kun olen mahaani (mukamas) ihaillut.
Jos jotain ikävää etsitään esittämästäni mallista, se on se, että matka tuloksiin on pitkä kuin nälkävuosi. Tulet kokemaan nälän erilaisia vaiheita (https://www.siirivalkonen.fi/7-eri-nalkaa/) ja se kuuluu tähän leikkiin. Kyse on kehosi ja mielesi halusta kääntää ajatuksiasi teoiksi. Olet tottunut toimimaan joskus näin, eikä aivosi halua siitä mielihyvästä jonka esim. päivän neljäs energiajuoma tuo tullessaan. Juotko niitä paljon, miten muuten hampaasi voi?

Tietämättä kuitenkaan niin paljon näistä asioista, jotta voisin asiantuntijana esittäytyä, tiedän kuitenkin yhden oleellisen asian, jolla onnistut tavoitteessasi: Suunnitelmasi toteuttaminen alkaa joka päivä uudelleen. Sen se vaatii, ei enempää eikä vähempää.

Siispä. Jotta kuljetusala ei kärsisi enää työvoimapulasta, sairaslomien kasvusta tai edes arvostuksen puutteesta, rohkaisen sinua ystävä hyvä miettimään näitä kirjoitettuja sanoja. En kirjoittanut näitä sen takia, että sinulle tulisi jotenkin huono omatunto tehdyistä valinnoistasi mitä tulee ruokailuun kuljettajan työtä tehdessäsi.
Kirjoitin nämä sanat sen takia, että olet arvokas ihminen ja alasi ammattilainen, jonka terveyden ylläpitäminen saattaa estää verisuonitukoksen, sydänkohtauksen ja suorat ja epäsuorat ikävät uutiset mitä uutisissa joltain valtatieltä saatetaan kuulla.

Haluan tähän loppuun näyttää sinulle ”elämän menestymisen” kolmion.
En tiedä miten kaiken maailman valmentajat näitä piirtelee. Itse näen asian näin.
Idea on yksinkertainen;
jos tekemäsi teko (olkoon se mikä tahansa) ei ole hyväksi jollekin näistä kulmista, älä tee sitä. Jos se parantaa jotain osaa kolmion nurkista, tee se.
Tärkeää on myös se, että nurkat pysyvät tasapainossa ja kolmio on terävä. Joten treenaa kaikkia kulmia tasapuolisesti. Pyydä joku hyvä kaverisi auttamaan sinua ja etsikää niitä paljon puhuttuja mikro-onnistumisia! Onnistut kyllä!

Turvallista matkaa!