Isäni joskus eläessään sanoi, että maailma on täynnä ”mukamas urheiluautoja” ja käytännössä tarkoitti suurten autovalmistajien yritystä liehitellä niitä asiakkaita, jotka kaipaavat valheellista vapautta ja menetettyä nuoruutta.
Hänen listalle päätyi niin MX-5, MR2, Golf GT, näin muutamia mainitakseni.
Ollaan sitten näistä mainituista tai muista näennäisesti urheiluauton statuksen tehtaalla saaneista autoista mitä mieltä tahansa, oli hänellä sinällään pointtinsa. Isäni näkemyksessä urheiluauton leimaa pääsi kantamaan vain Ferrari, Lamborghini, Aston Martin, ja muut, ”todellisia” urheiluautoja valmistat yritykset.
Tuohon näkemykseen oli aiemmin helppo samaistua.
Ainakin siihen saakka, kunnes pääsin koeajamaan Toyota GR Yariksen.
Tämän koeajon jälkeen tuo näkemys ei ole enää niin validi, kuin mitä se aiemmin oli.

Satuin näkemään facebookissa, kun hyvä ja pitkäaikainen ystäväni oli saanut työnantajaltaan koeajolle kyseisen Toyotan. Koska tunnen kaverin tausta ikuisena pensalenkkarina, tiesin, että jos hän todellakin jostain autosta innostuu, on siinä oltava jotain erityistä. Nopea viesti kaverille, että olisikohan tuota autoa mahdollista saada koeajolle, ja piakkoin asia olikin sitten jo järjestelty kuntoon ja koeajo saattoi alkaa.
Ensimmäinen ajatus kun autoon istuu, on se, että se ei ole kovinkaan iso. Rehellisesti sanottuna, melko pieni.
Ne tietenkin meistä, jotka eivät kulje elämäänsä silmät kiinni päätyisivät tähän ymmärrykseen jo autoa ulkoa katsoessaan. Selkeää siis on, että ainakaan mistään perheautosta ei ole kysymys, vaikka takapenkki isofix-kiinnikkeillä siitä löytyykin. Tavaratilan kompakti kokonaisuus vahvistaa, että tämä auto on tehtaalta saakka mietitty jotain muuta tarkoitusta varten, kuin että sillä lähdettäisiin perheen kanssa Norjan vuonoja ihailemaan.
Sellaiselle oikein perinteiselle autolomalle, jossa noin 200 ajetun kilometrin jälkeen ydinperheen isä unelmoi hetken rauhasta puulämmitteisessä saunassa ja äiti pohtii mielessään, että kenen helvetin idea tämä rentouttava autoloma nyt oikeastaan olikaan?!
Koeajon mahdollistanut automyyjä Ville Halén kertoessa, että GR Yariksessa on ihan oikea vaihdekeppi ja kytkinpoljin saa minut jopa hieman hymähtämään lähinnä siksi, että nykyaikaisissa autoissa nuo ovat katoavaa kansanperinnettä. Halénia asia ei kuitenkaan naurata, vaan hän jatkaa vakavalla ilmeellä, että tämä auto on tehty kuljettajaa varten ja se puree nilkkaan, jos kuljettaja ei ole tehtäviensä tasalla. Seurauksien ollessa vähintäänkin vakavat.
Tässä vaiheessa itselläkin hymy hieman hyytyy ja tunnen kuinka kasvoni alkavat muuttumaan valkoisiksi, kun näen koeajonluvassa olevan omavastuuosuuden euromäärän. Taitaa Halén olla tosissaan.
Myyjä kertoo, että autossa olevat pelkät vanteet maksavat noin 2000 euroa kappale. Ovat kuulemma taotut.
Jotenkin tällaiset luvut autossa (merkissä) joka on totuttu Suomessa näkemään vain paperin makuisten insinöörien ja verovirkailijoiden kestosuosikkina pakolliselle autoilulleen, tuovat mieleen vain lisää kysymysmerkkejä.
Jokainen noista kysymyksista alkaa sanoilla: Tämähän on Toyota, joten ei se voi…
Olen monessa ns. urheiluautossa nähnyt näyttäviä teippauksia, jotka markkinointitoimisto on ympännyt autoon herättämään ostohaluja. Harvemmin kuitenkaan nuo teipit ovat pystyneet lunastamaan lupauksiaan todellisesta ajonautinnosta, saati sitten rohkaisemaan laittamaan autoa laivaan ja suuntaamaan Nordschleifelle uusi rataennätys mielessä. GR Yariksen teippaus voisi olla samaa kategoriaa. Jos autossa ei siis olisi potentiaalia. Kun nyt vain on…


Tässä Toyota GR Yariksessa räyhäkkää ulkonäköä korostavat teipit kertovat auton todellisesta luonteesta!
Ville kertoo, että autoa ei missään nimessä saa kierrättää, ennen kuin moottorin lämpötila on nousut riittävästi.
No, kaikki vähänkään autoilla liikkuneet tietävät tämän, mutta GR Yariksen kohdalla jotenkin saa sellaisen kuvan, että nyt on kyse jostain muusta. Varsinkin kun liikkeelle lähtiessä mittaristossa syttyy varoitusvalo samaista asiaa mainitsemaan. Auton ollessa fyysisesti kompakti, on se kaupunkiajossa erityisen näppärä. Mikä myös on hienoa, on vääntöalue. Vaikkakin auto on manuaali, pelkällä kolmosvaihteella pystyy ajamaan kaupunkiliikenteessä, hieman ennakoiden, kuin ajaisi automaattiautolla. Varsinaisesta kierroskoneesta ei siis sinällään ole kysymys. Ainakaan sanojen siinä merkityksessä, kuin ne useasti ymmärretään. Kerrotaan myös tässä kohtaa, että alusta autossa ei ole tehty niille, joiden hampaissa on reipas määrä amalgaamia. Alusta on nimittäin erittäin jäykkä, kun ottaa huomioon, että kyseessä on sarjavalmisteinen, katulaillinen auto. Olkookin, että näitä tehdään vain 25 000 kappaletta maailman markkinoille. Tai, ehkäpä juuri siitä syystä. Tuo tuotannollinen määrä kertoo, että Toyota ei ole pohtinut, että tämä GR Yaris tulisi tulevaisuudessa nauttimaan pohjolan perukoilla samanlaista kansansuosiota kuin Corolla aikoinaan.
Ei. Kyllä tämä auto on suunnattu ihan toisenlaisille ostajille. Sinällään rohkeaa Toyotan kaltaiselta autonvalmistajalta, jonka nimen ääneen sanottuaan, tulee mieleen lähinnä lämmin hanavesi ennemmin, kuin mikään kylmä energiajuoma, joka antaa siivet.
Yksi mielenkiintoinen piirre GR Yariksessa on se, että se ei alkuun oikein kuullosta miltään.
Se vain käy. Se ei ärise menohaluja, ja sellaisessa normaalissa ajossa, se on vain Toyota.
Se mikä tuossa äänessä on kuitenkin merkittävä ero toiseen kolme pyttyiseen autoon, jota aiemmin ajoin on, että siinä missä pieni ranskalainen leijona-auto paikoillaan kuulosti kuin miltäkin isommalta Maseratilta, GR Yaris alkaa toimittamaan kuljettajan verkkokalvolle alati nopeammin liikkuvaa pikitietä äänen kasvaessa vastaamaan Jyväskylän rallin maaseutu EK:n äänimaisemaa ohi kiitävästä rallitykistä.
Toki nyt hieman kärjistän.
Ei se jellona-auto nyt ihan Maseratilta kuulostanut.




Miten se sitten kulkee? Tarkastellaan asiaa numeroiden kautta ensiksi.
Auto painaa 1280 kiloa. Siinä on tehoa 261 hevosvoimaa, siinä on turbo ja se on neliveto.
4.9 kiloa kohti autoa, joka on ihan oikeasti rakennettu nousevan auringon maassa, tarvitaan 1 hevosvoima, joka todennäköisesti on syntyperältään yhteydessä feodaaliajan Japanin samuraihin. Suhdeluku on kova ja sen pystyy itselleen todistamaan yksinkertaisesti painamalla oikealta katsottuna ensimmäisen polkimen niin syvälle kuin uskaltaa.
Nelivedon suhdetta eteen ja taakse voi säädellä. Normaaliasetuksessa suhde on 60 eteen ja 40 taakse. Sport asetuksessa ollaankin sitten jo vahvasti takavedon puolella, jaon ollessa 70 taakse ja 30 eteen.
Track-valinnassa ollaankin sitten, legendaarisen mäkikotkan sanoin, ”fifty-sixty” tilanteessa.
Nämä asetukset riittävät meille normaaleille ihmisille, jotka ymmärtävät oman haavoittuvaisuutensa ja jopa oman kuolevaisuutensa. Niille, jotka hyväksyvät, että ajovakausjärjestelmä kuin muutkin avustimet voivat olla päällä, ilman että omistajan egon tarvitsee senttiäkään kärsiä vajvavaisuuden tunnetta uinuvan kaupunkilähiön raitilla.
Tiedäthän, siellä missä käytännöllisyysajattelu alkaa postilaatikon luukun avausmekanismista, päättyen ei-niin-kovin-näyttävästi ihoa myötäileviin alusvaatekerrastoihin. Mukavuus ennen tyylikkyyttä, kuulemma.
Niille, joille tämä ei riitä, löytyy vielä yksi vaihtoehto yli muiden. Eräänlainen ”oletko nyt aivan varma”-nappi.
Kytkemällä sen päälle, tai pikemminkin kaiken elämää pidentävän pois päältä, auto muuttuu sellaiseksi hirviöksi, joka varmasti saa Markku Aleninkin huutamaan maximum attack!
Napin kautta pääsee zen-tyyliseen mielentilaan, ja ainoa pohdinta ennen kaasupolkimen painamista, mitä kuljettajan pitää miettiä on, että onko minulla vain omat kädet ja ”Vatasen” jalat?
Jos kuitenkin kokee olevansa (vaikka oikeasti harva meistä on) sillä tasolla, että uskaltaa painaa kaasua tämän jälkeen, ei Toyota GR Yaris todellakaan petä odotuksia. Ääni nousee, renkaat tarttuvat parhaansa mukaan tienpintaan kiinni ja käsi vaihdekepillä hakee isompaa pykälää jatkuvasti samaan aikaan, kun aivosi yrittää ymmärtää, että nyt ei istuta missään muovin paloilla tuunatussa Corollassa. Toyota GR Yaris vaatii sinua olemaan ajamisessa mukana 100%, eikä mittaristossa autontilasta ilmoittama ”expert”-valo anna sinun sitä unohtaa. Lumella nelipyöräluisussa luistellessa ja takapenkillä olevien muksujen huutojen sekoittuessa moottorin ärjyntään kokee yksinkertainen ihminen olevansa elossa. Ainakin vielä!
Mitä olisinkaan voinut olla, jos lapsena olisin Olavi-sedän pellolla harjoitellut vastaheittoja vanhalla 100 ampeerisella mieluummin kuin, että tyydyin vain toteamaan, että raatokärpänen ei makuelämäksenä ole kaikkein parhain.
Tarina on totta ja kertoja elää.
Missä sitä nyt sitten olisi? Korsikalla? Australiassa?
Tai kenties Ouninpohjassa näyttämässä, että uskaltaa lennättää autoaan pidemmälle kuin muut?

Kun rehellisiä ollaan, Toyota GR Yaris on auto mihin harvalla meistä on varaa. Se maksaa kokoonsa ja käytännöllisyyteensä nähdään paljon. Koeajoauton hinta oli 55 923,31 euroa. Ihanan kallista ja uitenkin täysin perusteltua. Miksi, saatat kysyä.
Koska auto on ensinnäkin lähellä täysveristä ralliautoa, huomioiden toki, että se on katulaillinen.
Kaikille rasvanäpeille siis tiedoksi, että jos mahkut on tällainen aihioksi hankkia, on muokkaamisen mahdollisuudet pilvissä niin tehojen kasvattamisen, kuin muidenkin säätöjen suhteen.
Auton DNA:ta on muokattu Tuupovaaran liepeillä ja sen kehityksessä on vahvasti ollut mukana Tommi Mäkinen Racing-team. GR Yariksen kori sisältää niin alumiinia kuin hiilikuitupolymeeriä, joten tätä kautta painoa on pystytty tipumattaan entisestään. 0-100 km/h saavutetaan 5,5 sekunnissa. Voimakkaasti uritettujen ja jäähdytettyjen etujarrujen halkaisija ollessa 356mm, tapahtuu pysähtyminenkin melko tehokkaasti.
Sitten vielä se, että tätä autoa, kuten jo aiemmin sanoin, tehdään vain 25 000 kappaletta maailmanlaajuisesti.
Saattaa kuulostaa isolta määrältä, mutta jos mietit, että Toyotan kaltainen jätti valmisti vuonna 2019 yhteensä 2,085,235 ajoneuvoa, on tuollainen 25 000 melko mitätön osuus kokonaisuudesta. Puhumme siis todellakin pienestä määrästä, josta ei kaikille riitä. Osittain tämä pitää GR Yariksen hintaa korkeammalla pidempään, toisaalta se taatusti luo (ja on luonutkin) tiiviin faniyhteisön auton ympärille. Samalla tuo yhteisö edustaa jäsenilleen jotain enemmän, kuin mitä se olisi, jos kyseessä olisi nippu ihmisiä jotka ”vain” tykkäävät autoista.
GR Yariksen kohdalla puhutaan syvemmästä asiasta.
Intohimosta jopa?

Minun kaltaiselle ihmiselle, jolle moottoripyöräily on ollut todella pitkään luonnollinen osa kesän viettoa, nousee GR Yariksen kautta mielenkiintoinen kysymys eteen. Voisiko tämä korvata moottoripyöräilyä harrastuksena? Voiko GR Yaris muodostaa uudenlaisen tavan viettää aikaa maaseudulla mutkaisista pikkuteistä nauttien?
Tämä on todellinen kysymys, jonka eteen jouduin useita kertoja kattavan koeajoni aikana. Auto on toki aina auto, eikä sitä sinällään voi vertailla moottoripyöräilyyn. Kysymys ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen miettien asiaa GR Yariksen näkökulmasta. Jos siis olisin ostamassa uutta moottoripyörää, selviäisin toki pienemmällä rahamäärällä kuin mitä tämän GR Yariksen lunastaminen vaatii. Jos kuitenkin minulla olisi käytettävissä vaadittava rahamäärä, olisi valinta todella vaikea pelkästään sen takia, että GR Yariksesta nauttiminen ei jäisi pelkästään kesään vaan puolet ilosta syntyisi noilla samoilla hiljaisilla maaseudun pikkuteille vahvassa sivuluissa liikkumiseen ja pikkupoikamaisesti nauramiseen adrenaliini-arvojen yltäen likimain kriittiselle tasolle.
Huomio: Luonnollisesti tie olisi suljettu liikenteeltä tätä tehdessä. GR Yaris on selkeästi kahden vuodenajan auto.
Se on kesän auto ja se on talven auto. Kelin ollessa kohdillaan, voin nähdä itseni istumassa erittäin tukevassa penkissä, kädet mahdollisimman lähellä rattia, odottamassa omaa vuoroani syöksyä Ahveniston ratapäivään mukaan. Se olisi se hetki, kun kaikki arjen ja ruuhkavuosien aiheuttama kohina päässä häviäisi ja muutaman kierroksen jälkeen selkä olisi hiestä märkä ja käsien lihakset rukoilisivat lopettamaan tämän hullutuksen.
Siis seuraavan tai sitä seuraavan kierroksen jälkeen. Tai sitten kun polttoainevalo syttyy. Tai kun bensa loppuu.
Talvella jäärataa kiertäessä miettisin kuinka voi olla, että Toyotan kaltainen autonvalmistaja ei pysty tekemään autoa, joka kulkisi edes hetken suoraan, kuitenkin vain tajutakseni, että kaasujalkani käskyissä tuota rataa kiertäessä on ollut vain ”on/off”-asennot.
Sanotaan, että vauhti ja vaara kiehtoo. Toyota GR Yaris sisältää näitä kumpaakin elementtiä. Se ei kuitenkaan ole mahdoton auto ajettavaksi normaalissa arkiajossa, eikä sitä tarvitse pelätä, että menettäisi hallintansa ja päätyisi kietoutumaan valopylvään ympärille. Auto sisältää hirvittävän määrän teknologiaa, joka tekee itse normaalista ajamisesta ihan samanlaista kuin mitä se sillä isoisän Corollalla on.
Pois lukien mm. heppoisat ovipahvit ja joka viime vuosituhannella tuoksunsa menettänyt hajukuusi.
Hulluus Toyota GR Yariksen kohdalla alkaa siinä vaiheessa, kun auton säätimet ovat asetettu kohtaan ”expert”, ja äitien neuvot sorateiden tuleville, tai menneille sankareille kaikuvat kuuroille korville.
Ja juuri Toyota GR Yaris on sellainen auto, joka pitää kokea.
Kuka tietää, josko taitosi riittäisi haastamaan ”ringin” ennätykset?
Autosta se ei ainakaan jää kiinni.
Sinua on varoitettu.
GR Yariksen lisäksi Toyota GR perheeseen kuuluu myös nämä mallit:
Corolla GR Sport
C-HR GR Sport
Toyota GR Supra
Moottori:
Sylinterien lukumäärä
3
Iskutilavuus
1618 cm3
Huipputeho
261 hv (192 kW)
Maksimivääntö
360 Nm
Suorituskyky:
Huippunopeus
230 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h
5.5 sek
Koeajon mahdollisti:
Toyota Tammer-auto, Tampere
Ville Halén
ville.halen@toyotatampere.fi
040 7322 905
