BMW on minulle aina edustanut autoja, jotka ovat jollain tavalla etäisiä, eikä missään nimessä kiinnostavia. Tylsiä jopa.
Niitä suosii vain nuoret miehet, joilla on lippis päässä suihkussakin ja housutkin roikkuvat liian alhaalla tai ovat liian isot. Riippuen aina trendin aallonharjasta.
Toinen arkkityyppi BMW:tä suosivasta menee voimakkaasti liian sliipatun myyntipäällikön suuntaan, joka puhuu liikaa, liian leveästi, ja aina dynaamisesta substanssi kompetenssista näköalapaikalla. Ei vain jaksa.
Kun lähdin haastamaan omia näkemyksiäni ja kohtaamaan sisäisen setämies-syndroomani koeajamalla tämän BMW 545e XDrive M sport-auton, en uskonut aiemmin kertomani näkemykseni muuttuvan. Olin väärässä.
Mihinkään ei voi enää luottaa.
Aloitan faktoista:
394 hevosvoimaa, 600 nM vääntöä, Xdrive-neliveto, M sport.
Jo tämä olisi pitänyt olla minulle herättävä viesti. En siltikään osannut odottaa mitään mitä tämä BMW pystyi tarjoamaan. Sehän on vain tylsä BMW. Toki autosta löytyi muutaman kysymysmerkkikin, mennään niihin kuitenkin myöhemmin.
Niin kuin tiedetään, on BMW pitkäikäinen autonvalmistaja, jolla on osaamista monelta eri segmentiltä ja monesta eri kokoluokasta. Mainetta on saavutettu myös kilpa-autoilun parista, ja sielläkin monella eri areenalla.
Miksi sitten tämä hyvinkin legendaarinenkin autovalmistaja on jäänyt minulle niin etäiseksi, että pelkkä nimen kuuleminen on lähinnä aiheuttanut epämääräisen paljon näppylöitä niin iholle kuin aivokuoreenikin?
Olen kuitenkin kasvanut autojen ympäröimänä ja meillä on aina vaalittu erilaisia teknisiä uudistuksia, alkaen aina leipäkoneesta, kulkien läpi Betamax-videonauhurin.
Se mitä sitten autojen puolella oleviin teknisiin uudistuksiin ja innovaatioihin tulee, minulle on opetettu, että on olemassa vain yksi, joka hallitsee niin ”maalla, merellä kuin ilmassakin”, jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Ehkäpä se johtuu siitä, että koska tämä perheemme merkkiuskollisuus toiseen saksalaiseen merkkiin on ollut niin vahvaa, että olisi aidan yli pälyily tietänyt vähintäänkin kotiarestia tai jatkuessaan perinnön ulkopuolelle jättämistä. Tiedä sitten keksinkö tässä kuitenkin vain tekosyitä omalle ahdasmielisyydelleni samalla syyttäen isääni mielikuvieni pitkäaikaisesta manipuloinnista?
Olen monesti myös pohtinut sitä, että missä kulkee järjellisen hybridiauton raja. Auton kokoluokan kasvaessa, tulee väistämättä sellainen tilanne eteen, että myös akkujen kapasiteettiä pitää lisätä, joka taas rasittaa painollaan auton hyötysuhdetta. Kuten aiemminkin, halusin tehdä konkreettisen testin ja katsoa kuinka pitkälle pääsen käyttämällä pelkkää, täyteen ladattua akkua.
Matkan alussa auto ilmoitti akun toimintasäteeksi 32 kilometriä. Koska pohdin, että tämä auto voisi olla kokonsa ja olemuksensa puitteissa hyvä sellaiselle ihmiselle, joka kulkee paljon maantiellä, päätin katsoa, imeekö talvisen nopeusrajoitukset akut tyhjäksi nopeammin kuin mitä ilmoitettu matka olisi.
Näinhän yleensä käy, että ilmoitettu matka on suurempi kuin mitä todellisuudessa päästään kulkemaan.
Käytettyjen teiden nopeusrajoitukset vaihtelivat 60-80 välillä ja mukaan tuli muutama pätkä 40 rajoitustakin. Matkaa tuli tehtyä 35,7 kilometriä ennen kuin polttomoottori käynnistyi sähkönkulutuksen ollessa tässä vaiheessa 29,4 kWh / 100 km/h.
Itse voisin kuvitella, että tuollainen matka pelkällä sähköllä, autolla, ison kokoluokan autolla, on mielestäni oikein hyvä lukema. Ainakin omat päivittäiset ajoni tulisi hyvinkin katettua tuolla kilometrimäärällä.
Sen jälkeen jäisi vielä tankillinen polttoainetta perjantain iltapäivälle, jolloin töiden jälkeen olisi hyvin aikaa eksyä mutkaiselle maantielle nautiskelemaan tuosta rivi kutosen äänestä, jo mainitusta nelivedosta ja loputtomalta tuntuvasta voimasta yhdistettynä järjettömän hienoon ja vaivattomaan ajamiseen.
Törkeän tyylikästä BMW, törkeän tyylikästä.
Setämiehen ajatukset alkavat väkisinkin muuttumaan.
Rengasmeteliä ei juurikaan ole ja samaan aikaan kun maisemat vaihtuvat melko rivakasti on autoa helppo ja jopa eleganttia hallita. Voima yhdistettynä hyvään ja responsiiviseen alustaan tekee tämän auton ajamisesta todellista nautintoa. Tätä on se, kun auton ajaminen on vaivatonta. Sen minäkin tiesin, että BMW valmistaa laadukkaita autoja. Se mitä en tiennyt, tai oikeastaan en ole suostunut uskomaan on, että tuo laadukkuus todellakin tuntuu itse ajamisessa, mutta myös siinä yleisessä tunnelmassa mikä tässä autossa vallitsee.
Hyvin sivuttaistuetut, nahka-kangas penkit ikään kuin kietovat kuljettajan osaksi autoa ja auto antaa kattavasti tietoa kuljettajalle hyvällä tuntumalla. Monipuoliset sähkösäädöt takaavat, että jokaiselle löytyy juuri oikeanlainen ja hyvä ajoasento, jolloin tämän teholuokan auton hallinta on naurettavan helppoa. Riippumatta ollaanko kaupungissa vai maantiellä.
Tuntuu, että kaikki hallintalaitteet ja kaikki muu tässä autossa on rakennettu ajatuksella, että tuon valtavan tehon hallinta olisi aina selkeää ja varmaa.
Aika filosofista, myönnän. Hankala tätä tunnetta on kuitenkin muuten kuvailla.
Kuljettajan näkökulmasta katsoen matkustamossa mikään ei varsinaisesti ole väärin, tavallaan.
Itse koen olevani liiankin vaativa sen suhteen, kuinka nykyaikaiseen autoon sijoitetaan, vakiona löytyvät monitoiminäytöt. Sen sijoittelusta joudun hieman olemaan erimieltä, se voisi istua paremmin kokonaisuuteen. Toisaalta, aivan sama, tässä autossa on niin järjetön määrä tehoa minkä takia voin ohittaa moisen muotoseikan tyystin. Hyvin se siihen istuu.
Takamatkustamon tilat ovat hyvät ja kahdelle aikuiselle matkustusmukavuus on taattua.
Asia mitä jaksan kuitenkin aina ihmetellä tämän kokoluokan autoissa, on näennäisesti jalkatilan vähyys.
Sitä saisi aina olla hieman enemmän.
Taas toisaalta. Tässä autossa on niin järjetön määrä tehoa, että voin antaa tuonkin asian olla, eihän se kuljettaja siellä takapenkillä istu.
Estetiikkaa ajatellen, en ole enää varma kummasta pidän enemmän. Ihan pelkistä napeista, joilla valitaan automaattiautoissa menosuunta, vai kuten tässä BMW:ssä on, ihan oikean näköinen vaihdekeppi.
Jotenkin tämä ns. normaalin vaihdevalitsemisen olemassa oleminen on omalla tavallaan tyylikästä ja tekee auton käyttämisestä luonnollisempaa, kuin että tilalla olisi vain muutama nappi.
Monitoiminäytön hallinta onnistuu niin koskettamalla, mutta myös BMW:stä tutulla valintapyörällä, joka sijaitsee keskikonsolissa. Itselläni meni hieman aikaa päästä sen käyttämisestä täysin perille, mutta sitten kun se iskostui takaraivoon, tuli sen käytöstä hyvin luonnollista ja helppoa.
Tähän autoon oli asennettu 360-asteen kameranäkymä, jonka kautta oli helppo havainnoida ympärillä olevia asioita, jos joutuu ahtaisiin paikkoihin. Pysäköintiavustimen tuottama apu pysäköinnissä tekee näinkin ison auton parkkeeraamisesta eritäin helppoa, varsinkin kun auton ympärillä olevat anturit seuraavat pysäköintiä herkeämättä ja tekevät kuljettajasta lähes tarpeettoman.
Adaptiivinen vakinopeudensäädin ja kaista-avustin ovat jälleen kerran niin hienoja kokonaisuuksia, että pakosti nousee kysymys mieleen, että eikö nämä voisi olla laissa pakollisia lisävarusteita!?
Eräs hieno turvallisuutta lisäävä ominaisuus on tässä BMW:ssä se, että ajon alkaessa auto automaattisesti kiristää turvavöistä ns. löysät pois. Pieni asia, suuri hyöty jos kolariin sattuu joutumaan.
Pimeällä ajettaessa tämän BMW:n laser valot tuntuvat kuin auto toisi päivän pimeyteen. Nämä BMW:n laser valot käyttävät 30% vähemmän energiaa kuin tavanomaiset LED valot tuottaen kuitenkin saman fotometrisen tehokkuuden. Mitä tulee etuvalojen muotoiluun, niin BMW:llä laser valojen teknisestä suunnittelusta vastannut Dr. Abdelmalek Hanafi kertoo, että valojen suunnittelu ja auton muotoilijat työskentelevät tiiviisti yhdessä, jotta BMW:n ulkomuotojen estetiikka menee käsikädessä huipputeknisten toteutuksien kanssa. Ja minä kun pidin BMW:tä jotenkin tylsänä auton valmistajana.
Kylläpä väärässä oleminen on kivuliasta. Jälleen kerran.
Palataanpa vielä kertaalleen siihen tärkeimpään asiaan mitä auton pitää tehdä kunnolla.
Liikkua vaivattomasti eteenpäin.
Vaikkakin kyse on isosta autosta, joka luonnollisesti painaa paljon, niin yllätyin uudelleen ja uudelleen siitä kuinka ketterä ja kevyt auto kuitenkin on. Keveydellä tässä kohtaa tarkoitan sen ajamista.
Varmasti neliveto ja voimakas moottori on omiaan turruttamaan aisteja, ja tässä kohtaa tarkoitan, että aistit turtuvat sinne parempaan suuntaan. Kenties parhaiten tämän pystyy kokemaan siinä hiljaisuudessa mikä autossa vallitsee, vaikka ajonopeus olisi likemmäs sata kilometriä tunnissa. Havahduin tähän itsekin vasta siinä vaiheessa, kun auton radio oli pois päältä, ja keskustelun aikana ei tarvinnut yhtään pinnistää kuullakseen mitä toisella on sanottavaa.
Näin keski-ikään saavuttaessa nousee elämässä ne pienet asiat yleensä kaikkein tärkeimmiksi.
Hiljaisuus autoillessa on yksi niistä merkittävistä asioista.
Taas toisaalta. Kun oikea jalka alkaa painumaan syvemmälle ja syvemmälle, kertoo konehuoneesta kantautuva päämäärätietoinen tehon ääni, että pian tiedetään miksi tämän auton istuimiin, on laitettu erittäin jämäkät selkänojat kuljettajaa ja etumatkustajaa tukemaan. Tehon ja väännön määrä, kun nyt vain on aivan naurettavan suuri.
Setämies nuortuu. Ainakin mielessään.
Ps. Sliipatuista, liikaa puhuvista myyntitykeistä en pidä vieläkään.
Moottori:
Sylinterien lukumäärä
6
Iskutilavuus
2998 cm3
Huipputeho
394 hv (290 kW)
Maksimivääntö
600 Nm
Suorituskyky:
Huippunopeus
250 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h
4,7 sek
Koeajon mahdollisti:
Autokeskus Oy, Tampere
Petri Nieminen
petri.nieminen@autokeskus.fi
020 506 5534
Teksti ja kuvat (ellei muuta mainita):
Teemu Salonen, Kuljettaja.com
kuljettaja.com 