Koeajo: Volkswagen Arteon, Shooting Brake R-Line eHybrid

Ensimmäisen kerran nähtyäni Volkswagen Passat CC:n olen pitänyt sitä automuotoilun eräänlaisena merkkipaaluna. Auto on ajattoman näköinen.
Sen linjakkuus tuo arkeen juhlaa.
Miksi sitten muistelen autoa, jonka valmistus on lopetettu jo kolmisen vuotta sitten?
Siksi, että CC Passatin seuraaja, Arteon tekee kaiken vieläkin tyylikkäämmin.

Siitä kun Ville Mäkinen Tampereen Volkswagen-liikkeestä otti minuun yhteyttä ja kertoi, että heillä olisi VW Arteon vailla koeajoa, laskin päiviä koska pääsisin autoon tutustumaan.
Arteon ja aiemmin CC Passat ovat miellyttäneet silmääni aina.
Vaikkakin on yleisessä tiedossa, että VW:n, kuten muidenkin VAG-konsernin autojen valmistus on laadukasta, edustaa Arteon minulle jotain vieläkin suurempaa. Se on jotenkin enemmän, kuin mitä VW:n muut mallit edustavat. Phaeton luonnollisesti olisi vieläkin enemmän, tai oli silloin joskus.
Nyt Arteon on lippulaiva VW:n mallistossa. Eikä syyttä.
Jaan tämän nyt blogitekstin kolmeen eri osaan, jotta voin selkeästi kertoa mielipiteeni.

EIN: muotoilu ja sisätilat.
Ensimmäinen mikä tässä shooting brake-mallissa ulkoa katsottuna osuu silmään, on matalahko kattolinja, josta herää heti kysymyksiä ja jopa lievää ahdistusta.
Onko jälleen yksi ulkoisesti tyylikkään auton käytännöllisyys pilattu trendien alttarille, ja sen seurauksena takapenkillä ei mahdu istumaan kuin pää tiukasti polvien välissä? Ei ollut.
Onnekseni huomasin, että mahdun (174 cm) istumaan takapenkillä erittäin mukavasti ilman, että pää ottaisi kattoon kiinni tai muutenkaan tulisi ahdas tai muuten epämiellyttävä olo. Testasin myös takapenkin jalkatilan käyttäen itseäni ”kuljettajana”. Kuljettajan penkki oli säädetty minulle hyvälle etäisyydelle ratista ja kun sitten istuin kuljettajan taakse jäi minulle reippaasti jalkatilaa, mikä on nykyautoja ajatellen erittäin mieluisa asia. Mielestäni takapenkillä on kahden aikuisen mukava matkustaa pitempääkin matkaa. Koeajossa mukana oleva kaverini tosin totesi, että kolmen lapsen (yksi turvaistuimessa) istuttaminen takapenkille lapin matkaa varten olisi mahdoton ajatus sen kapeuden takia. Kokeilin asiaa kahdella turvaistuimella, ja pakko on todeta, että eihän siinä keskellä enää kukaan aikuinen tai edes nuori istu. Tietenkään. Yllätys olisi ollut, jos siihen olisi vielä mahtunut.
Edessä matkustaminen on klassisen tyylikästä ja tilat ovat väljät. Tosin kuin aiemmin ajetuissa VAG-konsernin autoissa, on Arteoniin vielä ainakin, laitettu ihan oikea ”vaihdekeppi” josta valinta eteen- tai taaksepäin menemiselle välittyy 6 vaihteiselle DSG-laatikolle. Tavaratilaa on 590 litran edestä kaatamatta takapenkkejä.
Itse kun mallailin tavaratilaa matkalaukkujen osalta joskus tapahtuvaa (liian usein, jos minulta kysytään) matkaa anoppilaa varten, niin voisin kuvitella, että nelihenkinen perheemme pystyisi hoitamaan matkan mallikkaasti tällä Arteon Shooting Brake:lla.
Hallintalaitteet, napit ja kosketusnäyttä ovat helposti kuljettajan saatavilla. Löysin koeajon yhteydessä erikoisen napin mille en aluksi tuntunut löytävän mitään järjellistä selitystä, kunnes tajusin kiertämisen sijaan painaa sitä. Hetken ihmeteltyäni eteeni nousi HUD-näyttö jossa oli nähtävissä nopeus ja myöhemmin navigaattoria käyttäessäni myös matkan ohjeistus.
Olen kyllä aina ollut kiinnostunut lentokoneista ja kaikesta siitä tekniikasta mitä ne sisällään pitää. En kuitenkaan kokenut, että HUD-näyttö olisi ollut niin kriittinen asia nykyaikaisessa autossa, että en pärjäisi ilman sitä. Ei se oikein edes helpottanut ajamistani mitenkään. Toki tämäkin on mielipide asia ja joku varmasti nauttii sen tarjoamasta vaivattomuudesta. Autosta näet löytyy niin valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja mittaristolle ja näyttöjen tiedoille. Osa näistä näkyy myös HUD:ssa. Toisin kuin eräässä amerikkalaisessa automerkissä, jonka perustaja on innostunut niin tunnelien poraamisesta ja kuin avaruusraketeista, istuu näissä VAG-konsernin autoissa monitoimi/kosketusnäytöt siististi ja tyylikkäästi kojetauluun. Ne eivät vaikuta tyylittömiltä jälkiasennuksilta vaan oikeasti niissä on mietitty ergonomiaa ja funktionalisuutta. Estetiikkaa ihmiset, estetiikkaa!
Auton sisätilojen kokonaisuuden kruunaa ArtVelours mikrokuitu / Vienna-nahkaverhoilu ja musta kattoverhoilu. Autossa on tyyni ja rauhallinen tunnelma, koska yksinkertaisesti kaikki toimii hyvin yhteen.

ZWEI: ajettavuus ja kulutus.
Tärkein alkuun: kuinka pitkän matkan pystyy ajamaa pelkästään akkua käyttämällä?
Vastaukseni on 37 kilometriä ennen kuin polttomoottori herää.
Akku oli täysin ladattu, kun aloitin testin. Matka jakautui siten, että noin 17 kilometriä oli kaupunkiliikenteessä kulkemista. Ruuhkaa ei ollut, muuta liikennettä kylläkin.
20 kilometriä meni maantiellä, pääsääntöisesti 80 km nopeusrajoitusalueella.
Kummassakin vaiheessa ajoin ns. normaalisti enkä mitenkään erityisen säästeliäästi. Nopeusrajoituksia seurattiin ja aina kun oli mahdollista, kytkin adaptiivisen vakionopeudensäätimen muine avustimineen päälle. Ulkolämpötila oli +2 astetta ja ilmastointi oli ECO asetuksella säädetty +20 asteeseen.
Autotehtaat tuppaavat lupaamaan pidempiä matkoja näiden hybridien akun kestolle, en kuitenkaan kaikessa rehellisyydessäni tiedä kuinka ne mitataan. Onko se puhtaasti matematiikkaan perustuvaa, koeajoon, näiden yhdistämiseen vai tehdäänkö se laboratoriossa. Oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä, koska käsi sydämellä voin sanoa, että tuon matkan Arteon kulki ilman polttomoottorin avustusta. Ainakin omalla ajotyylilläni.
Omia työmatkojani ajatellen tuo 37 kilometriä riittäisi vallan hyvin, ymmärrän kuitenkin, että monet haluavat saavuttaa esim. 50 kilometriä pelkällä akulla.
Koeajon aikana mittasin myös pidempää matkaa ja mitä se tarkoittaa sähkön ja polttoaineen kulutuksessa. Liki 300 kilometrin ajossa, keskinopeuden ollessa 47 km/h (huom: kaupunki ja maantie ajoa sekaisin) polttoaineen kulutus oli 5,4 litraa satasella, kun taas sähkö oli 1,9 kWh sadalla kilometrillä.
Sanon kuitenkin arvoisa lukija, että tätä kulutustestiä ei toteutettu minkään tieteellisen pieteetin mukaan, joten sitä ei voi pitää minään lopullisena ja kiveen hakattuna totuutena. Näitä kulutuslukemia tulkitessa pitää aina olla hieman medialukutaitoa mukana, koska jokaisen arkinen liikkuminen eroaa toisistaan joskus paljonkin. Toinen asia on, jos mennään toistettuihin testeihin ja vakio olosuhteisiin.
Ja sitten vielä se, että pakotetaanko auto lataamaan itseään myös silloin, kun polttomoottori huolehtii matkan etenemisestä. Selväähän siis näissä tilanteissa on, että polttoaineen kulutus nousee.
Arteonista löytyy neljä ennakkoon ohjelmoitua ajoasetusta: Eco, Comfort, Normal ja Sport. Viides, eli Individual antaa kuljettajalle hieman mahdollisuuksia muokata auton asetuksia, esimerkiksi ohjauksen puitteissa.
Siinä missä aiemmin ajettu Audi A3:n ajoasetuksia muuttamalla auton käyttäytyminen selkeästi muuttui, ei Arteonissa nämä muutokset ole niin huomattavia. Varmasti niitä siellä on, ja herkemmät ja enemmän VW:n isoja autoja tuntevat nämä varmasti havaitsevatkin, itse en niin niitä huomannut.
DCC (Dynamic Chassis Control), eli dynaaminen alustan säätäminen pitäisi suurimmallaan vaikuttaa nimenomaan iskunvaimennukseen ja alustan reagointiin. Alustasta voinkin sanoa sen, että Arteon antaa miellyttävän kyydin niin kaupungissa, isommilla teillä kuin mutkaisilla maanteilläkin, ja että tämän asian puolesta voin mieluusti liputtaa. Auto liukuu, olematta kuitenkaan tunnoton valtamerilaiva.
Turvallisuus on myös selkeästi sellainen asia mitä on pidetty mielessä, kun autoa on suunniteltu. Monesta autosta löytyy adaptiivinen vakionopeudensäädin, kaista-avustin ja vaikka mitä muuta kuljettajaa avustavaa järjestelmää. Se minkä hieman vahingossa tulin testanneeksi oli, että kun ratista päästää ajon aikana irti, ei autolla hirvittävän kauaa mene siihen, kun kojetauluun ilmestyy kuljettajan herättelyviesti.
Jos sittenkin vielä on ottamasta autoa hallintaa, alkaa hälytysäänen voimakkuus nousemaan ja turvavyö automaattisesti nykimään kuljettajaa hereille. Ja jos sitten vieläkin päättää olla ottamatta autoa haltuunsa, auto tulkitsee kuljettajan tilan olevan sen verran kriittinen, että turvavyö kiristyy, hätävilkut menevät päälle ja auto pysäyttää itse itsensä. Järjestelmä on mielestäni erittäin hieno ja mahdollistaa sen, että monta onnettomuutta voi jäädä tapahtumatta.

DREI: Yleinen fiilis.
Kun hankkii uuden saksalaisen auton, oikeastaan merkistä riippumatta, tietää hankkivansa sellaisen auton, joka pääsääntöisesti istuu siihen mielenmaisemaan, jota täällä pohjolassa asuvat arvostavat.
Muutamia sellaisia asioita ovat: laatu niin materiaaleissa kuin muussakin kokonaisuudessa, kohtuullinen polttoaineen/sähkön kulutus ja suurin piirtein kohdillaan oleva hinta.
Autojen valmistuksessa ei toimi halpuuttaminen. Jos valmistaja alkaa halpuuttamaan, näkyy se lopputuotteen kokonaisuudessa.
Arteonia ei ole halpuutettu. Se on tyylikäs kokonaisuus, jonka hankintahinta siihen mitä sillä rahalla saa, on taatusti kohdillaan eikä tarvitse miettiä missään vaiheessa maksaneensa liikaa.
Toki myönnän, että 52 000 euroa Arteon Shooting Brake R linelle on paljon rahaa, se on selvä. Jos kuitenkin on mahdollista sijoittaa autoiluun tuollainen määrä rahaa joko suoraan, lainalla tai liisarin kautta, on se selvää, että Arteon on syytä ottaa vakavasti valintoja tehdessä.
Auto mielestäni sopii ensisijaisesti aktiiviselle, kolme-nelihenkiselle perheelle joka arvostaa autoilussaan vaivattomuutta, hyviä tiloja ja laatua. Sen hyvät sisätilat takaavat, että autoa voi pitää perheessä siitä, kun lapset ovat pieniä ja istuvat turvaistuimissa, vielä kauan sen jälkeen, kun nuorimmainen on saanut pelätyn kasvupyrähdyksen ja syö päivittäin perheen jääkaapin tyhjäksi. Arteon pystyy tuottamaan joka tapauksessa miellyttävää matkustamista ja viemään vielä matkatavaratkin mukana ilman, että mistään juurikaan tarvitsee tinkiä. GTE Arteonin tehot riittävät hyvin arkeen ja juhlaan. Mistään merkittävästä tykistä ei ole kysymys, eikä kyllä tarvitsekaan. Tämä auto kaikkine lisävarusteluineen on tehty pitkään yhteiseen matkaan. Etuvetoisen koeajoauton 2000 kilon jarrullinen vetomassakin on monelle meistä ihan riittävä ja ennakkoperintönä anopilta tuleva yli 200 vuotta vanha umpipuuta oleva senkin rumilus tulee hienosti peräkärryssä mukana.
Suoraan Tampereella sijaitsevalle Hyötyvoimakuja 1 osoitteeseen.
Umpipuu palaa pitkään ja lämmittää monet tamperelaiset kodit. Kaikki voittaa!
Löysin minä yhden ärsytyksenkin autosta ja se tuli eteen, tai pikemminkin taakse, siinä yhteydessä, kun ajoin suomen pisimpään maantietunneliin Tampereella.
Ensin tuli hämmästys, sitten ärsytys ja lopuksi huojentuminen.
Tavaratila korostaa nimittäin aivan liikaa rengasääntä autoon sisälle. Se on todella kova ääni silloin kun tavaratila on tyhjä ja tunneli alkaa. On tietenkin aivan yleisessä tiedossa, että farmariautojen helmasynti on aina ollut hieman kovempi rengasmeteli, jota tavaratila eräänlaisesti vahvistaa, tämä oli kuitenkin todella kova, vaikka alla oli kitkarenkaat.
Onnekseni voin kuitenkin todeta, että rengasmeteli ei ole mitenkään ongelma muualla ajettaessa. Se kuuluu vain tunnelien aikana, joita tässä maassa onneksi on aika kohtuullinen kilometrimäärä.
Tämä ääni ei voi olla ongelma Arteonin Shooting Brake:n hankkimiselle, jos kaikki muu pistää vetämään ostohousuja jalkaan. Vielä lopuksi sanottakoot.

Volkswagen Arteon Shooting Brake R line on juuri niin hyvä ja hieno auto kuin tuo nimi antaa olettaa.
Kun sanot sen pariin kertaan ääneen, niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Se sopii monelle erityyppiselle kuljettajalle ja siitä voi muokata itselleen mieleisen monipuolisine säätöineen. Itselle esimerkiksi Skoda Superb on aina edustanut laadukasta autoilua valtavine sisätiloineen. Joudun kuitenkin ääneen toteamaan, että Arteon Shooting Brake antaa todellisen vastuksen niin Superb:lle kuin muutamalle muulle isolle autolle, kun aiemmin mainittu perhe puntaroi seuraavan auton merkkiä ja mallia. Itselleni valinta olisi tällä hetkellä todella vaikea.