Koeajo: Audi A3, Electrified Business Edition

Olen joskus kertonut tarinaa eräästä vuoden 1966 Audista, jonka omistin.
Se auto ei ollut erityisen kaunis, eikä mitenkään tehokas. Kauniina aurinkoisena päivänä, jos jättää pois ajatuksista venttiilikannentiivisteen välistä reippaasti tihkuvan öljyn, saatoin ajoittain jopa pitää tuosta Audin vanhuksesta.
Sellainen karismaattinen vanhus, joka taisi nuoruudessaan nähdä, kuinka Pähkinäsaaren rauha neuvoteltiin ja solmittiin.
Seuraavassa kirjoituksessa en puhu tuosta Audista. Paljoa.

---

---

Audi on ollut minulle aina hieman etäinen autonvalmistaja. Toki myönnän, että kultaisella 80-luvulla, kun leipä maistui leivältä, kesät olivat lämpimiä ja ainoat ralliautot, joita siten oikeasti voitiin kutsua, olivat B-ryhmäläisiä. Silloin tuli myös minullekin tutuksi mm. Hannu Mikkolan luotsaama ohjus, johon oli näön vuoksi kiinnitetty neljä rengasta ja ohjauspyörä. Haikeana voin tässä muistella kuinka Audi Sport Quattro S1-auto oli sentään vielä kunnollinen ralliauto, eikä rallia tai mitään muutakaan moottoriurheilunmaailmasta oltu pilattu liiallisella politiikalla. Elävästi näen vieläkin sen erään mutkan tuolla jossain Jyväskylän suunnalla, kun lähestyvän auton pystyi kuulemaan kauan ennen kuin se tuli näkyviin. Jatkuvassa luistossa, suoralla ja mutkassa. Äänen kuuli myös kauan sen jälkeen, kun hiekkapöly oli laskeutunut. Kankkunen ja Peugeot. Alén ja Lancia. Muutamia mainitakseni.
Se oli sitä aikaa, kun minuun iskostettiin autojen maailmaa niin harrastuksien kuin ammatinkin kautta. Kotona oli Talbot Solara ja taksina Nissan Cedric.
Ei mitään tykkejä. Ne ovatkin sitten aivan eri tarinoita.

---

---

Takaisin tähän Audiin. Kun aloin kirjoittamaan Kuljettaja.com-blogia päätin, että haluan kerrankin olla ennakkoluuloton mitä tulee niihin autoihin mitä autoliikkeet haluavat tarjota koeajolle. Hetken kerkesin kuitenkin epäilemään, että mahdanko minkään soluni kautta innostua tästä A3:sta. Pienihän se on, ei siitä faktasta nyt vain pääse mihinkään. Eikä se voi olla edes sähäkkä, koska se on noin pieni. Kun on kasvanut nuoruuttaa 80-luvulla, on väistämättä päähän iskostunut, että vain litratilavuudella on merkitystä. Kuinka väärässä taas olen ollutkaan.
Ensimmäiset metrit 1,4 litraisella TFSI A3:lla ei sinällään tuottaneet mitään erikoisen mykistäviä fiiliksiä. Kaikki autossa toki puhuu tarkasta suunnittelutyöstä, tehokkaasta valmistuksessa ja halusta tuottaa laadukkaita autoja, jotka tuottavat vaivatonta ja turvallista ajamista elämän valtatiellä. Kapinallisuutta tai mitään räyhähenkeä ei ole nähtävissä, kun tätä kyseistä autoa katselee. Ehkä jopa hieman tylsä.

Sanotaan, että kirjaa ei saa arvioida kansien perusteella.
Sama sääntö voisi päteä myös autoihin. Hyvä on, Fiat Multipla on niin kamalan näköinen terraario, että en usko siitä löytyvän mitään muuta hyvää, kuin jäähallin kokoiset sisätilat.

No mutta. Audi A3.

Tähän autoon on paketoitu oivallinen määrä kaikkea minkä olemassa olemista ei varsinaisesti edes huomaa, ennen kuin vasta siinä vaiheessa, kun erilaiset asiat aktivoituvat avustamaan kuljettajaa.
Tähän mennessä moni on jo sisäistänyt takaraivoonsa mm. kaistavahdin, adaptiivisen vakinopeudensäätimen hätäjarrutuksella, ja pysäköintiavustimen.
Minä en tunnu väsyvän näihin koskaan. Jo pelkästään kaistavahdin ja adaptiivisen vakinopeudensäätimen yhteistyö vaivattoman tehokkaasti liikkuvassa Audissa saa hymyn kasvoille.
Koeajopäivinä lunta oli verrattain paljon, ja kaistamerkinnät sen vuoksi usein huonosti näkyvissä. Kuitenkin, Audi kuljettajan kaista-avustaminen johti miltei siihen, että saatoin päästää ratista irti ja antaa auton mennä eteenpäin minun vain seuratessa ja olla valmiina puuttumaan tilanteeseen, jos on tarve.
Tämä ei tietenkään ole kaistavahdin tehtävä, ja se on tarkoitettu vain avustavaksi järjestelmäksi, eikä mahdollistamaan autonomista ajamista. Hienosti se silti toimii, ja huomasin, kuinka paljon omasta havainnointitaakastani hävisi, kun auto hoiti montaa eri asiaa samaan aikaan.
Takapenkille istutettuihin, koeajoa seuraaviin lapsiin, teki tässä Audissa suurimman vaikutuksen hienosti toimiva pysäköintiavustin.
Tilanteen mukaan auto ehdotti kosketusnäyttöön erilaisia tapoja pysäköintiin.
Kuulin melkein mielessäni kun ”Herra Jeeves” kysyy kuljettajalta:
Sir, haluatteko autonne pysäköintiruutuun etu- vaiko takaperin?
Tämän valinnan jälkeen riitti, kun jarrulla hieman määritteli pysäköinnin nopeutta ja valitsi tarvittaessa D ja R vaihteiden välillä, jos auton sensorit olivat sitä mieltä, että asemointia parkkiruutuun / vieressä oleviin autoihin pitää vielä kertaalleen korjata.

Nykypäivänä, hyvin usein, normaali kuluttaja tai tässä tapauksessa kuljettaja, ei voi mitenkään ymmärtää niitä kaikkia työvaiheita mitä tällaisten järjestelmien suunnittelu, koodaus, testaus ja tuotantoon vieminen on vaatinut.
Se mikä minulle näkyy likimain demonisesti itsestään pyörivänä ohjauspyöränä ja kuuluu lasten kikatuksena takapenkiltä, kun tämä nykypäivän ihmeauto Kitt parkkeeraa itse itseään, tekevät auton kuorien sisällä olevat tietokoneet valtavan määrän laskentaa, jotta pysäköinti aina onnistuu saksalaisella millimetrin tarkkuudella. Arkisen ihanaa ja näkymätöntä. Tähän helppouteen voisi tottua ja moni varmasti jo onkin. Voisin kait sanoa: Ich liebe saksalainen insinööri.

---

Audin pysäköinti on kuitenkin vain yksi hieno asia.
Eräs asia mikä teki minuun vaikutuksen, oli mahdollisuus säätää ajo-ominaisuuksia valitsemalla joko valmiina olevista ohjelmista, tai muokata omanmaun mukainen.
Monessa autossa on niin, että kun valitset auton ohjelmistosta sporttisen ajo-ohjelmiston, ei muutoksia oikein näe missään tai eikä kokemukset muutu mitenkään. Suuret odotukset latistuvat, kun auto ei ala ärjyä kuin huippuunsa viritetty kilpa-auto, eikä sille nomex-ajohaalarille tullutkaan sitten mitään ostoperustetta, vaikka asia oli jo siipankin kanssa sovittu kuntoon.
Tässä Audissa asiat ovat toisin. Kun muokkaat omavalintaisesta mahdollisuudesta moottorin ja ohjauksen asetukset kohtaan sporttinen, alkaa tapahtumaan.
Ensinnäkin kaasupoljin (tai vaihtoehtoisesti virtapoljin, koska sähkö) muuttuu todella jämäkäksi, jota pitää päättäväisesti painaa. Kun sen kiihdytyksen jälkeen nostaa, moottorinohjauksen muutos tekee sen, että auto jarruttaa voimakkaasti moottorilla samalla ladaten akkuja maksimiteholla. Sporttisen ajo-ohjelmiston valitsemisen näkee ja tuntee pelkästään jo nopeuden lisäämisessä ja vähentämisessä.
Eikä vielä ole puhuttu ohjauksesta mitään.
Ohjauspyörä muuttuu myös raskaammaksi ja ohjaustuntumaa voisi kuvailla parhaiten siten, että muistat kun siihen ohjaustehottomaan autoosi tuli joskus nuorena laitettua aivan liian suuren vanteet ja renkaat koska se nyt vain näytti hienolta. Ja oli mukamas parempi ajaa. Kesän jäljiltä oli toki hartiat kuin ladon ovet, mutta siihen se kokonaisvaltainen hyöty itse sitten jäikin.
Tässä Audissa vaikutus on ajotuntumaa selkeästi parantava ja kuljettajalta omalla tavallaan enemmän vaativa mitä tulee auton ohjastamiseen.
Huomasin näitä vaihtoehtoja kokeillessani kiroavani koeajon ajankohtaa. Voi kuinka hienoa olisi ollut päästä radalle kokeilemaan näitä ajamiseen vaikuttavia muutoksia kelloa vastaan. Kun vielä huomioidaan, että tämän kokoiseen autoon on laitettu 150 hevosvoimaa ja meneminen on sen mukaista, huomaan tekeväni jonkin sortin kesänkutsuntatanssia kuin mikäkin heimopäällikkö konsanaan. Lumella tämä auto ei pääse oikeuksiinsa, mutta kesällä tämä on varmasti äärimmäisen hieno peli ja perjantaina töiden päätyttyä en ihmettelisi yhden sun toisen kotimatkan kiertävän mutkaisen maisematien kautta nauttien myös hyvin sivuttaistuetuista etuistuimista.

---

Kerroin eräässä LinkedIn-päivityksessäni, että Audi A3 Electrified Business edition on joko piru tai enkeli. Enkeli sen takia, että autona tämä pystyy tuottamaan kaiken vaadittavan taloudelliseen, järkevään ja kattavaan arkimatkustamiseen. Tavaratila toki ei ole merkittävän iso, mutta sellainen henkilö, jolle tämän kokoluokan auto sopii ja käy, ei ole myöskään suurperheen tirehtööri.
Sitten se piru. Auton suorituskyky hämmästytti erittäin positiivisesti ja monipuolisesti. Ajoi sitä sitten manuaalina rattivaihteilla tai automaattina, sähköllä tai bensiinimoottorilla. Tuntuu, että auton tuottamat mahdollisuudet nauttia niin päivittäisestä ajamisesta hävisivät vain sille faktalle, että tarvittaessa A3:n tarjoilee ajotuntumalla, voiman kontrolloimisella ja teknisillä apulaitteilla kestohymyä niille pienille ja mutkaisille maanteille.
Harvassa autossa mitä olen ajanut, olen ollut sitä mieltä, että siinä yhdistyy asioita näin kattavasti palvelemaan elämän monipuolisia tilanteita.
Jos siis tämän kokoluokan auto on sinulla etsinnässä, ja koet, että haluat yhdistää laadukkaan auton valmistuksen, monipuolisen autoilun, ja asiantuntevan ja auttavan hankinnan mahdollistamisen, suosittelen sinua olemaan yhteydessä Jesse Pihkaseen Tampereen Audi Centerissä. Jesse auttaa sinua etsimään sellaisen A3:n jonka suorituskyky, varusteet, lisävarusteet ja oikeaa väriä unohtamatta luovat sinulle 6/5 ajokokemuksen niin arkeen kuin juhlaan.

Sitten vielä yksi asia.
Kun olin myymässä sitä vuoden 1966 Audia, ei sille tuntunut ostajaa suomesta löytyvän. Viimein kuin ostaja sitten löytyi, lähti auto Hollantiin klassikko-autoja myyvään autoliikkeeseen. Liikkeen omistaja kertoi, että hänen perheessään oli ollut joskus aikoinaan tuollainen samanlainen Audi. Ehkä joskus tulevaisuudessa lapseni hankkivat jonkin vastaavanlaisen Audin itselleen kuin tämä A3:n oli.
Ainakin siitä jäi kikatusta aiheuttava, positiivinen muistijälki pysäköintiavustimen ja reippaan suorituskyvyn kautta.

---

---

Tekniset tiedot:

Teknisten tietojen lähde

---

Koeajon mahdollisti: Audi Center, Tampere
Myyjän yhteystiedot: Jesse Pihkanen, 050 390 5222, jesse.pihkanen@audicenter.fi

---

Teksti ja kuvat (ellei muuta mainita):
Teemu Salonen, Kuljettaja.com

---

Työvaatteet työhön kuin työhön:

---