---

Euroissa, tai edes markoissa mitattuna tuo auto tuossa lasioven takana ei ole kallein auto mitä olen elämäni aikana ajanut. Lähellekään. Korkein hintalappu taitaa olla vajaa 3000 kilometriä ajetulla Sisu E11-polttoaineyhdistelmällä, jossa oli n.42 tonnia lentopetrolia kyyditettävänä.
Kallein henkilöauto tuo kuitenkin on, helposti. Tuo on ajatuksena omalla tavallaan kiehtova, kun se samaan aikaan on myös hyvin pelottava. On siis aika kerätä rohkeus ja astua tyylikkäistä lasiovista sisälle ja ottaa rohkeasti askeleet kohti elämäni yhtä jännittävimmistä kokemuksista. Pääsen pian ajamaan autoa, jonka hintalapussa on kuusi numeroa ennen pilkkua. On aika ajaa ensimmäistä kertaa elämässäni Porschea, ja se on ajatuksenkin tasolla sellainen, että koen melkein uneksivani.

Astuessani Porschen Tampereen myymälään, silmien eteen tulee maaginen näky. Jokaisessa autossa, joka täällä on myynnissä, on keulalla merkki, jonka olen aiemmin nähnyt vain joko ohitseni kiirehtiessä, tai tv:stä esimerkiksi kiertämässä jotain maailman kuuluisista kilparadoista.
Jossain tuolla kaukaisuudessa siis. Ei näin lähellä, ei käsin kosketettavissa.
Otetaan mikä tahansa autonvalmistaja maailmassa, lähtökohta on aina sama:
pitää tuottaa laadukkaita autoja maksavien asiakkaiden saataville.
On kuitenkin heti todettava, että täällä olevien autojen keulalla oleva merkki on jotain muuta. Enemmän.
Se puhuu pitkästä historiasta, jonka voi tiivistää muutamaan sanaan: laadun loputon parantaminen.
Vuonna 1931, Ferdinand Porsche (3. syyskuuta 1875 – 30. tammikuuta 1951) perusti nimeään kantavan yrityksen, joka ei suinkaan valmistanut autoja, vaan tarjosi moottoriajoneuvojen kehitystyötä.
Eurooppa joutui läpi käymään toistaiseksi tuhoisimman aikakautensa, ennen kuin vuonna 1947 Porsche suunnitteli omaa nimeään kantavan auton, joka pääsi tuotantoon.
Porsche 356 esiteltiin ensimmäisen kerran Geneven-autonäyttelyssä vuonna 1949.

Kerrottakoon vielä, että tämä ei suinkaan ollut se ensimmäinen Porsche auto. Se kunnia menee vuoden 1939, Porsche 64:lle, joita valmistettiin yhteensä kolme kappaletta käyttäen Volkswagen Kuplan osia.

---

---

Sittemmin on Tammerkoskessa virrannut lukematon määrä vettä, ja Porschen nimen tunnistaa käytännössä jokainen autoista edes etäisesti tietoinen ihminen. Kun tullaan historian sivuilta nopeutetusti tähän päivään ja tähän juuri tapahtuvaan hetkeen, voin melkein aistia Ferdinand Porschen läsnäolon näiden autojen kautta.
911, Cayenne, Panamera, Taycan ovat autoja, jotka tunnistan heti näiden helmien joukosta. Mykistävää. Siinä niitä nyt nippu on. Toinen toistaan kauniimmassa värissä heijastaen vieressään olevaa, kenties vieläkin kauniimpaa Porschea. Kuka on sanomaan mikä Porsche olisi toista kauniimpi. Katsojan silmässä.
Sen kuitenkin uskallan väittää, että Top Gear-ohjelman, sittemmin ohjelmasta poistunut, juontaja kolmikko oli väärässä mollatessaan Panameraa rumaksi.
Panamera on kaunis auto. On totta kai selvää, että mielipideasioista ei voi kiistellä.
Silloisten Top Gear-juontajien makua voi silti aiheellisesti moittia.

Lähestyessäni Sari Vilkon työpistettä en rehellisesti sanottuna oikein tiedä kuinka keskustelun aloittaisin.
Tätä päivää ja hetkeä on malttamattomasti odotettu siitä lähtien kun aloin järjestelmään koeajon toteutumista Marie Orren ja Jenna Leppäsen kanssa. Nyt sitten pitäisi olla jotenkin enemmän kuin normaalisti olen tottunut olemaan. Koen osittain olevani täysin väärässä paikassa, mutta sitten taas toisaalta; täällä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan. Rohkeasti eteenpäin vain!
Tervehdin Saria ja kerron asiani. Hän kohtaa minut erittäin kohteliaasti ja ammattimaisesti ja alkaa heti järjestämään autoa koeajoani varten. Vaihdamme muutaman sanan Porschesta yleisellä tasolla ja olemme selkeästi samaa mieltä Porschesta: nämä ovat kauniita autoja.
En voi liikaa korostaa kuinka asiallisesti ja kunnioittavasti minua on kohdeltu tällä matkalla aina siitä lähtien kun ensimmäisen kerran Porschea lähestyin sähköpostilla koeajoa koskien. Kuljettaja.com on hyvin pieni ja vaatimaton blogi sivusto matkansa alkumetreillä. Siitä huolimatta niin Marie, Jenna, Sari kuin Karikin ovat olleet minulle todella ystävällisiä, asiantuntevia ja auttavia jotta pääsisin toteuttamaan tätä kirjoitusta.
Leidit ja herra: otan hattuni päästä ja kumarran teille syvään.

Saatuamme paperityöt kuntoon Sari opastaa minut Cayennen viereen. Quarzite gray metallic-värin omaava Cayenne E-Hybrid odottaa minua, tai pikemminkin minä taidan odottaa sitä.
Sari kertoo auton ominaisuuksista ja opastaa asiantuntevasti mm. miten autoa voi ladata kotona.
Monelle sähkö-, tai hybridiautoon jo tutustuneelle varmasti ihan selkeitä asioita, itselle tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääsen henkilökohtaisesti tutustumaan tulevaisuuden autojen käyttövoimaan. Koettaa aika istua autoon ensimmäisen kerran. Avaraan matkustamoon istuessani ensimmäinen asia mihin kiinnitän huomiota, on se laadukkuus ja miten kaikki istuu toisiinsa nähden. Kaikki on tasapainossa. Tai kuten Cayennen muotokielen suunnittelusta vastaava Michael Mauer asian kiteyttäisi: kojetaulu, painikkeet, kaikki ovat oikein suhteutettu toisiinsa. Kaikki tässä autossa on suhteessa toisiinsa. Koeajosta jo muutaman päivän kulumisen jälkeen, ja tätä kirjoittaessa voin vieläkin tuntea ohjauspyörän laadukkaan nahan ja täsmällisen tikkauksen. Muistijälki on todella vahva ja erityisesti; muistijälki on minulle rehellinen.

• 

• 

• 

• 

Käytyämme auton hallintalaitteet läpi, on aika lähteä ajamaan. En tiedä näkyikö minun pelonsekavista kasvoistani se loputon hymy ulospäin, jota sisälläni koin.
Ihan oikea Porsche, ja minä pääsen nyt ajamaan sitä.
Liikkeen ulko-ovet avautuvat ja kytken D-vaihteen päälle. Ei ääntäkään. Moottori ei käy. Kojetaulussa nähtävä vaihdevalitsin kuitenkin ilmoittaa minulle, että auto on nyt valmis lähtemään liikkeelle. Nostan varovasti jalkaa jarrulta ja otan ensimmäiset sentit Porschen ohjaksissa. Vaikka tiedän, että auto ei ole minun, en voi olla kokematta jonkin asteista ylpeyttä tästä hetkestä. Saan kokea tämän. Ja varmaankin pian uskallan taas hengittää, kunhan saan auton ehjänä ulos ovien välistä ulkoilmaan.
Käännän varovasti kadulle ja jään odottamaan liikennevalojen vaihtumista vihreiksi. Kaikkialla on hiljaista, radio on pois päältä ja ainoa mitä autossa kuulen, on ilmastointilaitteen puhallus. Olen niin keskittynyt ottamaan nämä ensimmäiset metrit autolla, että millekään muulle aistimiselle ei juurikaan jää tilaa.
Vielä en nauti. Jännitys ei ole vielä poistunut.
Vaikka olen ajanut suuria autoja pitkin Suomea, vaikka olen vienyt tuhansia ihmisiä linja-autoilla, milloin minnekin, ollaan nyt kuitenkin ihan erilaisessa maailmassa. Voisin ehkä luonnehtia tämän olevan kokemuksena vastaavan jännittävä, kuin se hetki, kun ensimmäisen kerran vuoden 1997 marraskuussa ohjastin 22 metriä pitkän Sisu SM-300 merkkisen yhdistelmän Lapin lennoston portista pihalle ja aloitin ensimmäisen ajoharjoittelutuntini yleisillä teillä suuntana saada sotilaskuljettajan koulutus hyväksytysti suoritettua.
Äkkiä voisi sanoa, että näitä kokemuksia ei voi verrata toisiinsa. Mielestäni voi.
Tai ainakin mieleni tuottama kokemuksen taso lähentelee toisiaan.

---

Sähköinen hiljaisuus ei ole tehottomuutta

Kääntyessäni 3-tielle kohti etelää ja painaessani kaasupoljinta mielen valtaa ymmärrys, että hybridi akkua käytettäessä en niinkään paina kaasupoljinta, pikemminkin painan virransäädintä.
Alla on jokaisesta nurkasta aktiivisesti pitotarpeen mukaan säätyvä neliveto, joka kiskoo tätä 2370 kiloa painavaa autoa elegantin päämäärätietoisesti eteenpäin. Moottoriäänen puuttuminen on ainoa asia mikä paljastaa, että autoa kuljettaa eteenpäin sähkö. Auton vauhti nousee jämäkästi ja vakaasti samalla kun ajonvakausjärjestelmän merkkivalo välkähtelee kojetaulussa. Kyyti on kuitenkin niin hienoa, että tien jäistä pintaa hädin tuskin huomaa.
Tältä ajamisen isolla autolla pitääkin tuntua. Voimaa on, kuitenkin siten, että auton hallinta on selkeää ja ennakoitavissa koko ajan. Matkustamosta näkee ulos hyvin eivätkä A-pilarit estä näkyvyyttä mihinkään suuntaan. Auton ympärillä oleva valvontajärjestelmä taas pitää huolen, että sivupeilien kuolleeseen kulmaan jäävät autot näkyvät peileihin syttyvillä varoitusvaloilla. Nykypäivää, jolloin kuljettajan suorittamaa havainnointia auttaa teknisesti erittäin hienot ja toimivat kokonaisuudet.
Korjatessani käsiäni ratilla tulen vahingossa painaneeni nappia, jonka olemassaoloa ei voi helposti nähdä. Kojetauluun syttyy ilmoitus, että ohjauspyörän lämmitys on käynnistynyt. Hetken kuluttua ratin lämpötila on reippaasti lämpimän puolella ja voin uudelleen etsiä nappia kytkeäkseni lämmityksen pois päältä.
Tämäkin on sellainen toiminto mitä ei osaa kaivata, ennen kuin sen on kokenut kovalla pakkasella mikä nytkin on. Cayennen ilmajousitus nielee tien epätasaisuudet kadehdittavan tehokkaasti. Näinkin ison auton voisi kuvitella olevan raskaan oloinen ajettava, mutta mitä vielä!
Tehokas ohjaustehostus yhdistettynä moottorien tuottamaan tehoon ja loistavasti toimivaan ilmajousitukseen tekee Cayennesta erittäin helposti ajettavan auton riippumatta kuljettajan kokemustasosta. Samaan aikaan kun auto tuottaa kuljettajalle selkeää viestiä aikeistaan hyvin tasapainossa olevan alustan avulla, takaa 462 hevosvoimaa ripeän liikkumisen.
Esimerkiksi sähköllä ajettaessa, ja tultaessa ohitustilanteeseen, on bensamoottorin ajoon mukaan tuleminen niin nopeaa, että sitä hädin tuskin huomaa mitenkään muuten kuin siten, että tietää miksi autoihin on selkänojat laitettu. Ja jos tämä ei jostain syystä riittäisi, mitä se mielestäni pitkälti tekee, on ohjauspyörän oikeassa alareunassa pieni, huomaamaton musta nappi. Sitä painamalla, antaa auto kaiken tehon käyttöösi ja maisema alkaa sen mukaisesti vaihtumaan. Sanottakoot, että itse uskalsin vain kaksi kertaa kokeilla tuon napin painamista. Toisella kertaa vauhdin kivutessa melko nopeasti yli 100 kilometriin tunnissa samalla kun ajonvakausjärjestelmä tekee tosissaan töitä pitääkseen auton kulkemassa ohjauspyörän osoittamaan suuntaan, päätän, että tämä riittää. Voimaa todellakin on, ja mikä parasta tai pelottavinta, kuinka asiaa sitten haluaakaan katsoa; on tuo teho vietävissä renkaisiin saakka. Tehohäviötä ei taida juurikaan olla.
Kaikesta tästä tehosta huolimatta toistan itseäni sanomalla, että tämä auto sopii kaikille taitotasoon katsomatta. Olet sitten kokenut kuljettaja, tai vasta kortin saanut, en voi olla liikaa kehumatta auton välittämää ajotuntumaa. Se nyt vain on huippuluokkaa!
Ahtaissa tiloissa auton ympärille sijoitetut kamerat tuottavat 360 asteen kuvan kuljettajaa avustamaan.

Usein saattaa käydä niin, että vaikka auto on ison kokoluokan auto, on sisätilat lähes pilattu sillä, että erityisesti takana istuvat saavat tutustua epämiellyttävään istuma-asentoon ja verenkiertohäiriöihin.
Tämä ei ole totta Cayennen kohdalla. Takana on hyvät ja riittävät tilat ja auton tilan tuntua korostaa edestä pitkälle taakse ulottuva lasikatto, jonka voi ”pimentää” vetämällä verhon sen eteen. Tulevan kesän voi päästää sisälle avaamalla kattoikkunan. Penkkien ja muutenkin matkustamon materiaalit ovat laadukkaita ja istuvat hyvin kokonaisuuteen. Kaikki on tasapainossa. Oikeassa suhteessa.
Itselleni hyvin usein kaulavaltimoon krampin aiheuttava, rumasti kokonaisuuteen lätkäisty kosketusnäyttö on Cayenneen laitettu siten, että se tuntuu heti olevan osa kokonaisuutta. Osa sitä kokemusta, jonka auto konstailettomasti ja itsetietoisesti tarjoilee.
Tavaratilaakin on saatu Cayenneen mielestäni riittävästi kattamaan nelihenkisen perheen tarpeen.
Selväähän se nyt on, että ei sinne nyt mitään kiertolaiselämää varten tarvittua tavaramäärää lastata, mutta uskallan kokeilematta väittää, että pitkähkön lomamatkan matkalaukut mahtuvat sinne oikein hyvin.
Tavaratilan lastausta ja purkua milloin millaisessakin tilanteessa helpottaa tavaratilassa olevat napit, joilla pystyy perän korkeutta säätämään. Pieni asia mikä saattaa olla joissakin tilanteissa erittäin kätevä ratkaisu. Vaikkapa perävaunun kiinnityksen tai irrottamisen yhteydessä. Viereisellä nappiparilla ohjataan sähköisesti taittuva vetokoukku näppärästi näkyville tai puskurin taakse takaisin piiloon.

Tavaratilasta löytyi myös auton lataamiseen tarkoitetut kaapelit ja muuntaja tyylikkäässä kantolaukussa. Näiden käyttäminen onnistui kohtuu helposti ensikertalaiselta ja toteankin olevani askeleen lähempänä sitä kohtaa, kun hyväksyn tulevan autoni käyttövoiman olevan sähkö tai jonkinlainen hybridi.
Vanha koira on oppimassa siis uusia temppuja.
Pikantti yksityiskohta oli myös se, että tavaratilasta löytyy pieni pussi, jossa on pullo moottoriöljyä mukana. En sen tarkemmin huomannut kysyä myyjältä miksi näin on. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että vaikka Porsche tietää valmistavansa laadukkaita ja pitkälle kehitettyjä autoja, on mahdolliseen ongelmaan tienpäällä jo ennalta varauduttu.

• 

• 

Varmaankin näillä main viimeistään mietit, onko autossa mitään pielessä. On ja ei.
Ensimmäisen koeajopäivän aikana koin lievää ahdistusta siitä minkälaisen tietomäärän ja erilaisten säätöjen mahdollisuuden auto kuljettajalle tarjoilee. Keskikonsolissa olevat asiat ovat pitkälti samoja mitä löytyy kosketusnäytön takaa. Se kaiken tiedon määrä on vain niin suuri, että sitä on nopeasti mahdotonta sisäistää.
Koeajon toisena päivänä tosin alkoi asioiden löytäminen sujua ja ajosta tuli aina vain selkeämpää ja nautittavampaa kun huomio ei liialti kiinnittynyt jonkin asian säätämiseen tai etsimiseen.

---

Miksi sinun pitäsi ostaa tämä auto?

• 

Ollaan rehellisiä. Kaikki eivät voi tätä autoa ostaa, se on aivan selvä asia.
Osalle vastaan tulee se, että se on kaikista teknisistä apulaitteistaan huolimatta liian iso tarpeeseen.
Osa ei näe tarvetta puolen tuhatta hevosvoimaa lähestyvälle voimayksikölle.
Osa taas ei pidä sen ulkonäöstä.
Sitten on vielä se suuri osa meistä, jotka haluaisivat, mutta eivät vain pysty.
128 882 euron hintalappu säikäyttää helposti ihmisen miettimään toisia vaihtoehtoja.
Mikä on selvää on se, että kaikki ovat oikeassa omasta kulmastaan katsottuna, eikä sitä tarvitse sen enempää kieltää tai mitenkään kaarrella.
Kuitenkin ne meistä, jotka taloudellisesti ovat sellaisessa asemassa, että tällaisen auton hankita ei tuota merkittäviä ongelmia, eikä anoppia tarvitse (jos ei välttämättä halua) myydä paikalliseen sirkukseen klovniksi, meikeillä tai ilman, kerron nyt miksi kannattaa vähintäänkin vakavasti tutustua tähän autoon.
Ensinnäkin. Tämä on täysverinen Porsche, ihan kiistatta ja aivan selkeästi.
Vaikkakin tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun ajoin Porschella, voi käsi sydämellä todeta auton omaavan tuon maineikkaan autotehtaan kaiken tietotaidon ja teknisen osaamisen. Testasin Cayennea suomen todellisessa talvessa. Lunta oli paikoin todella reippaasti ja neliveto pääsi tekemään sille tarkoitettua työtä.
Auton sisätiloihin tunkeutuva rengasmeteli loisti poissaolollaan. Kertaakaan koeajon aikana minulle ei tullut mieleen, että auto olisi esimerkiksi kolissut, rämissyt tai pitänyt mitään ylimääräistä ääntä. Edes renkaista.
Kaikki mitä koin, oli tasapainossa, jolloin itse ajamisesta tuli todella nautinnollista.
Jo moneen kertaan puhuttu tehon määrä on taatusti riittävä ja mitä liikkumiseesi tulee, ja en usko, että tulet kohtaamaan sen puitteissa minkäänlaisia ongelmia arjessa tai vapaalla.
Kuljit sitten työmatkasi näppärästi sähköllä tai vedit perässä vaikkapa hevoskärryä.

Jos kuitenkin pohdit vielä jotain muuta vaihtoehtoa, anna minun ystävä hyvä helpottaa valintaasi.
Jos et etsi monipuolista, ja laadukasta autoa, jonka tehot ja sisätilat riittävät hyvin arjessa ja vapaalla, siirry tutustumaan toisiin autoihin.
Jos et etsi palvelualtista ja asiantuntevaa asiakaspalvelua, joka auttaa sinua monipuolisesti ja kattavasti, siirry tutustumaan toisiin autoihin.
Muussa tapauksessa, uskoisin että olet löytänyt sen mitä seuraavalta tämän luokan autoltasi etsit.

• 

• 

• 

---

Tekniset tiedot:

_{Teknisten tietojen lähde: https://porsche.fi/mallit/cayenne/cayenne-e-hybrid-advantage-package/}

---

---

Koeajon mahdollisti: Porsche Center Tampere
Myyjän yhteystiedot: Sari Vilkko, 050 465 2650, sari.vilkko@porsche.fi

---

Teksti ja kuvat (ellei muuta mainita):
Teemu Salonen, Kuljettaja.com

---